Koivunalhon tilan historia itsenäisenä tilana on reilun sadan vuoden mittainen. Tilan asuinrakennuksen rakensi Jalmari Koivunalho ja hän perheineen viljeli tilaa 1920 -luvulla. Heidän jälkeensä tila oli hetkittäin kokonaan asumatonkin ja sotien jälkeen talossa asui myös evakkoja Karjalasta. 1950 -luvulla tila oli Antti Kylänpään viljelyssä. Antti oli ammatipuutarhuri ja hän kasvatti ja myi puutarhakasveja vieressä sijainneella Kylänpään tilalla. Vuonna 1962  minun (Esan) vanhempani Leila ja Simo Heinonen ostivat tilan Simon sedältä Antilta. He aloittivat tilan järjestelmällisen kehittämisen; Kaikki pellot salaojitettiin, tilalla aloitettiin kananmunien tuotanto ja peltoviljelyssä erikoistuttiin sertifioituun siementuotantoon. Rakennukset uusittiin ja koneita sekä kalustoa päivitettiin jatkuvasti.

Vuonna 1993 oli minun ja vaimoni Maaritin vuoro ottaa viestikapula vastaan ja aloittaa tilan kehittäminen omista lähtökohdistamme. Suomen EU jäsenyys vuonna 1995 mullisti maatalouden toimintaympäristön täysin ja kaikki kaksi vuotta sitten tehdyt kannattavuuslaskelmat sai heittää roskakoriin. Mutta muutos on aina myös mahdollisuus ja niin tässäkin tapauksessa. Kananmunien tuotanto päättyi nopeasti kannattamattomana mutta luonnonmukainen tuotanto oli noussut yhdeksi varteenotettavaksi tuotantovaihtoehdoksi. Luonnonsuojelu ja luonnonmukaisuus ovat meille itseisarvoja joten luomutuotanto oli meille lopulta kaikkein mielekkäin erikoistumistapa uudessa tilanteessa.

Maatilan nimi on usein eri kuin siellä asuvien ihmisten sukunimi. Myös tilojen ja ihmisten tarinat liittyvät vain harvoin tiiviisti toisiinsa kun tarkastelujaksoa pidennetään yli sukupolvien. 

Tällä Koivunalhon tilalla asui 1920 -luvulla ihmisiä, joiden sukunimi oli myös Koivunalho ja joiden mukaan tilakin todennäköisesti sai nimensä. Tässä samassa talossa, jossa me tällä hetkellä saamme asua, asuivat myös Niilo ja Lauri Koivunalho. He molemmat harrastivat kestävyysjuoksua ja heistä Niilo saavutti eniten menestystä. On vaikeaa kuvitella silloisia harjoitusolosuhteita ja välineitä. Ja kuitenkin, tämän päivän tulostasoon verrattuna, kuinka huippuaikoja he saavuttivat kilpailuissa. 

Niilo eteni juoksijaurallaan aina Suomen mestariksi vuonna 1925 voittamalla 1500 metrin kilpailun Viipurissa pidetyissä Kalevan kisoissa ajalla 4.03,1 Tämän henkilökohtaisen saavutuksen lisäksi Niilo oli Turun Urheiluliiton viestijoukkueessa mukana parantamassa 4 x 1500 metrin viestin maailmanennätystä peräti kaksi kertaa vuonna 1926. Juoksijalegenda Paavo Nurmi oli tämän viestijoukkueen ankkurina, jolle Niilo sai antaa viestikapulan viimeisessä vaihdossa. 

Tällainen pieni yksityiskohta historiasta juurruttaa meidät nykyiset Koivunalhon asukkaat omalla tavallaan tähän tilaan. Jokainen sukupolvi on omista lähtökohdistaan ja omilla tavoillaan vienyt asioita eteenpäin ja tehnyt työtä oman asuinseutunsa eteen. Nyt on meidän aikamme viljellä näitä Koivunalhon luomupeltoja. Yrittää pysyä kehityksessä mukana ja ideoida uusia asioita kunnes annamme viestikapulan seuraavalle sukupolvelle. Onnellisina siitä, että saamme olla maanviljelijöitä. Ja samalla muistaa, että Koivunalhon luomutila saa historian välityksellä hiuksen hienosti koskettaa myös suomalaisen urheilijalegendan tarinaa. 

Kuva Tarvas Kotiseutulehdestä N:o 1, 2009